Joiun ja Leu ́ddin tekijänoikeus - Juoigiid Searvi (JS)

Tono (tekijän oikeustoimisto) hallitsee erityis-säännöillä joiun tekijän oikeuksia, jotka ovat yksi tärkeä aspekti kulttuurin osassa saamelaisessa perinteessä, toteaa Tonon jäsenjohtaja Jan Espen Storo.

Tekijänoikeus suojelee kaikkia, jotka tekevät musiikkia ja muita aineettomia henkisen kulttuurin tuotteita ja se onkin perusta Tonon toiminnalle.

Omistusoikeus omaan henkiseen kulttuurin tuotteeseen on ollut kovan työn takana satoja vuosia, ja Tono ja muut tekijänoikeusjärjestöt työskentelevät huolehtiakseen sinun oikeuksistasi, niin että ne säilyisivät vahvana päivittäisesti

Tonon perusperiaatteissa pitää ottaa huomioon aivan erityisesti saamelaisten aineettomien teosten oikeudelliset asiat, koska niitä ei voida suoraan siirtää saamelaiseen kulttuuriseen esilletuomiseen ja perinteeseen.

Saamelaisessa kultuurisessa perinteessä joiku on keskiössä, mutta joiku on paljon erityisempi kuin jokin laulu, sanoo Tonon jäsenjohtaja Jan Espen Storo.

On tärkeää sovittaa tämä perusperiaate saamelaiseen joiku-perinteeseen sopivaksi, koska se sisältää aineettoman teoksen juridiset oikeudelliset asiat, lähtökohtaisesti saamelaisen oman ymmärryksen siitä käsityksestä mikä joiku on ja on aina ollut.

Kun Tono hallinnoi tekijän oikeuksia ja asettaa oikeuksia joijulle, se merkitsee että saamelaisten oma juridinen suullinen perinne kohtaa ymmärrystä. Se on hyvin tärkeä saavutus jotta joiku tulevaisuudessakin elää, sanoo Joikaajien yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Karen Anne Buljo.

Ihmisen musikillinen nimi.
Joiku voi kuvata äänenkäytöllä tiettyä asiaa tai ihmistä.
Sanotaan, ettei joikata jostain ihmisestä, mutta joikataan tietty asia tai henkilö.
-Saamelaisen perinteen mukaan henkilöjoiun omistusoikeus kuuluu sille kenet joikataan,
eikä sille kuka on tämän joiun säveltänyt. Se poikkeaakin siitä tekijänoikeudellisesta käsitteestä, mikä nykyisellään on, sanoo Storo.

Henkilöjoiku laitetaan tietylle henkilölle jolla on oma erityisyytensä ja ominaisuutensa,tämän asian voi nähdä niin että ihminen kastetaan musiikillisella nimellä, joiulla. Joku saa oman musiikillisen nimen jo sylivauvana, komsiossa. Niin ovat saamelaiset tehneet, jotta lapsi kasvaa ja voimistuu suuressa sukuyhteisössään.
-Me voimme helposti todeta että henkilöjoiut ovat kuten henkilötunnukset mitä saamelainen yhteisö pitää hyvin arvossa ja kaitsee, ettei itse kunkin henkilöjoikuja käytettäisi väärin.
Erilaiset joiut, kuten eläinten ja paikannimien joiut ovat yhteistä saamelaista omaisuutta, mutta kyseiset joiju merkitsevät paljon kollektiivisesti esimerkiksi joikua opetettaessa. On tärkeää saamelaiskulttuurille käyttää joikua monin eri tavoin, kertoo Karen Anne Buljo.
Tonon hallinnoinnissa on tämän takia sovitettu niin että, hänet kenet joikataan, hänellä on tekijän oikeus kyseiseen joikuun, kolmella ehdolla: Joiun tekijän tulee todistaa, että joiun omistaa hän kenet joikataan, ja se tulee rekisteröidä.
Hänet kenet joikataan, pitää rekisteröityä Tonon jäseneksi.
Henkilöjoiku pitää olla julkisesti esitetty ja voi tuoda tuloja. Julkisella paikalla tarkoitetaan,

kaikkia paikkoja missä joiku on tavoitettavissa julkisesti, esim. konsertteja, radiota, verkkopalveluissa, jne.
Näitä erityissääntöjä ei paljoa käytetä, mutta ne ovat kuitenkin tärkeitä perinnetapojen suojelussa. -Me olemme Norjan ainoa hallintayritys musiikin tekijänoikeuksiin, ja on tärkeää meille, että meidän hallinto ottaa huomioon tätä erityistä ja kulttuurisidonnaista näkökohtaa saamelaisessa joikuperinteessä, toteaa lopuksi Jan Espen Storo.